tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tuija Lehtinen: Ihan pihalla

Kuva Googletettu - goodreads.com

Jiri on lukioikäinen tuleva lätkätähti. Yhtäkkiä kaikki menee päin mäntyjä, kun pojan nilkka muussaantuu Iceburgersien numero kuutosen alle. Tulevaisuus on pilalla. Tai sitä ei ennemminkin ole. Jiri on aivan poissa tolaltaan ja monien perhekiistojen jälkeen hän päättää sulkea suunsa koko loppuelämäkseen. Hänen äitinsä ei enää kestä mykkään poikaansa ja vie tämän Perhekoti Tuulikanteleeseen. Perhekodissa asuu sosiaalitapausnuoria talon vanhempien Askon ja Tuulikin sekä heidän oman tyttärensä Oonan kanssa.
     Aluksi Jiri ei viihdy ollenkaan Tuulikanteleessa aikuisten valvovan silmän alla ja Oonan kavereiden jahdattavana. Huonenaapuri Näätä on kateellinen ylimieliselle entiselle lätkäjätkälle, joka ei oikeasti ansaitse jokaisen naispuolisen ihailua. Jiri tutustuu outoon Lilaan, jonka kunnianhimoiset vanhemmat saivat tämän olemaan hyvä koulussa ja monessa muussa asiassa. Jossain vaiheessa jokin oli naksahtanut Lilassa ja nyt hän asui Tuulikanteleessa ja halusi kuvataidelinjalle.
     Hyväkroppainen Jiri suostuu Lilan piirustusmalliksi. He eivät ole muuta kuin kavereita.
     Jossain vaiheessa Jiri huomaa pitävänsä Lilasta muutenkin kuin kaverina. Hyvännäkoinen Oonakin tuppaa tielle. Tähän mennessä Jiri ei ole muodostanut ollenkaan kokonaisia sanoja ja suhteista syntyy aikamoinen soppa. Avaako Jiri suunsa? Vaikka äiti on löytänyt uuden miesystävän?



Tietoja:

Kirjailija: Tuija Lehtinen

Sivumäärä: 255
Teoksen nimi: Ihan pihalla
Kustantaja: Otava 2003


Kirja kerrotaan kolmen henkilön näkökulmasta: Jirin, Oonan ja Näädän. Itse asiassa tarina kertoo näistä kolmesta nuoresta sekä Lilasta. Ihmettelen suuresti, ettei lukija pääsen hänen ajatuksiinsa. Minäkerronta on modernisoitu käyttämällä nuorisokieltä ja sanoja , ...
     Jirissä sekä Lilassa molemmissa näen itseni. Tämä on kyllä melko henkilökohtaista, mutta samaistuin helposti koulun uuvuttamaan tyttöön ja itseensä sulkeutuneeseen poikaan. Mitä syntyykään, kun nämä yhdistyvät? Minähän sen tiedän.

Arvosana kirjalle kouluasteikolla: 10
Syy: Ei voi muuta sanoa, kuin että hyvä kirja.

Ei kommentteja: